Jännityspäänsärky eli tension neck

Jännityspäänsärky on migreenin ohella yleisin päänsärkytyyppi. Sen perimmäinen syy on toistaiseksi epäselvä, mutta yleisimmin se liittyy niska- ja hartialihasten jännitykseen tai henkiseen kuormitukseen. Myös yksipuoliset työasennot tai liikunnan puute voivat vaikuttaa jännityspäänsäryn laukeamiseen. Yli puolet väestöstä kokee jännityspäänsärkyä jossain elämänsä vaiheessa.
Kuten migreeni, myös jännityspäänsärky on naisilla yleisempi kuin miehillä. Se voi esiintyä jaksottaisena tai se voi olla kroonistunut. Kroonisena jännityspäänsärkyä pidetään, jos särkypäiviä on yli 15 kuukaudessa.

Jännityspäänsäryn tyypillisin oire on vannemainen, puristava tai kiristävä päänsärky, Särky on useimmiten molemminpuolista, ja se voi sijoittua takaraivolle, ohimoille tai päälaelle. Usein vaiva pahenee iltaa kohti. Muina oireina voi esiintyä mm. huimausta tai käsien puutumista.
Jännityspäänsärky todetaan tutkimalla niska- ja hartialihakset, arvioidaa kaularangan asento sekä ryhti ja tutkitaan tarvittaessa aivohermojen toiminta muutamalla yksinkertaisella tutkimuksella.

Jännityspäänsäryn oireita:
Vähitellen iltaa kohti paheneva tasainen, pantamainen, puristava tai kiristävä särky

Kipu paikallistuu erityisesti ohimoille, takaraivolle tai päälaelle ja on yleensä molemminpuolista, mutta voi olla toispuoleistakin.

Päänahka voi olla paikallisesti kosketusarka, päälaella voi esiintyä vihlaisevia, repiviä kipuja.
Toisinaan esiintyy käsien yöllistä puutumista.

Istuessa tai seisomaan noustessa huimaa, tasapaino tuntuu katoavan hetkellisesti.

Masennustyyppistä unihäiriötä voi esiintyä.

Jaksottaisen jännityspäänsäryn parasta hoitoa ovat liikunta, venyttely ja voimistelu. Niska- ja hartialihasten rentoutus aamu- ja iltapäivisin. Fysioterapeutti laatii tarvittaessa potilaalle oman voimisteluohjelman ja käy läpi mahdolliset ergonomiset ongelmat.
Liikuntamuodon valintaan tulee kiinnittää huomiota ettei niskahartiaseudun lihasten jännitystilaa pahenneta. Rintauintia pää kohoasennossa tulisi välttää. Suositeltavia lajeja ovat esim. oma kuntosaliohjelma venyttelyineen, sauvakävely, selkäuinti, voimistelu, pallopelit. Liikunnan tulisi olla säännöllistä vaikuttaakseen riittävästi.